Kiinniotto, pidätys tai vangitseminen

Rikostutkinta tai niin kutsuttu esitutkinta aloitetaan, kun on syytä olettaa, että on tehty virallisen syytteen alainen rikos. Esitutkinnassa selvitetään, ketä voidaan aiheellisesti epäillä rikoksesta, ja onko olemassa riittävästi perusteita nostaa syyte tuomioistuimessa häntä vastaan. 

Syytä epäillä

”Syytä epäillä” on epäilyn alempi taso. Se tarkoittaa sitä, että on olemassa konkreettisia seikkoja, jotka tietyllä varmuudella viittaavat siihen, että henkilö on tehnyt rikoksen, jota epäily koskee.

Todennäköisin syin epäilty

”Todennäköisin syin epäilty” on epäilyn ylempi taso. Epäily henkilöä kohtaan tulee perustellusti ilmi objektiivisessa arviossa ja perustuu tämän yksittäistapauksen todisteisiin.

Riittävä syy nostaa syyte

Tässä on kyse siitä, voidaanko objektiivisin perustein odottaa langettavaa tuomiota tuomioistuimessa. Syyttäjä harkitsee, onko olemassa riittäviä perusteita kanteen nostamiselle henkilöä vastaan.

Kiinniotto

Jos on aihetta pidättää joku, päätöksen henkilön kiinniottamisesta voi kiireellisessä tapauksessa tehdä poliisi. Kiinniotettu henkilö on kuulusteltava mahdollisimman pian, minkä jälkeen syyttäjä päättää välittömästi, onko epäilty pidätettävä. Jos epäiltyä ei pidätetä, päätös kiinniottamisesta on kumottava välittömästi.

Henkilön kiinniottoa koskevat säännökset ovat oikeudenkäymiskaaren 24 luvun 7 ja 8 §:ssä.

Pidätys

Henkilö voidaan pitää pidätettynä sen ajan, kun tuomioistuin harkitsee vangitsemista. Henkilö voidaan pidättää myös siinä tapauksessa, että se on erittäin tärkeää tutkinnan kannalta. Päätöksen pidättämisestä tekee syyttäjä. Syyttäjän on tehtävä vangitsemispyyntö tuomioistuimelle viimeistään pidätyspäätöstä seuraavana kolmantena päivänä kello 12. Henkilön pidättämistä koskevat säännökset ovat oikeudenkäymiskaaren 24 luvun 6, 11, 12 ja 13 §:ssä.

Vangitseminen

Epäilty henkilö voidaan vangita, jos on olemassa vaara, että hän välttelee syytteeseenpanoa rikostutkinnan aikana esimerkiksi poistumalla maasta, vaikeuttamalla tutkintaa tai jatkamalla rikoksia. Edellytyksenä on, että henkilöä epäillään rikoksesta, jonka rangaistuksena on vähintään vuosi vankeutta.

Päätös vangitsemisesta on tehtävä aina, jos rikoksesta saa rangaistusasteikolla vähintään kaksi vuotta vankeutta, mutta joitakin poikkeuksia on. Päätöksen vangitsemisesta tekee tuomioistuin, minkä jälkeen syyttäjän on nostettava syyte viimeistään 14 päivän kuluessa, mutta aikaa voidaan joissakin tapauksissa pidentää tuomioistuimen päätöksellä. Henkilön vangitsemista koskevat säännökset ovat oikeudenkäymiskaaren 24 luvun 1–5 ja 18 §:ssä.

Vapaudenriisto

Kiinniotettuna, pidätettynä tai vangittuna oleminen tarkoittaa, että henkilö istuu lukkojen takana ja saa olla rajoitetusti yhteydessä muihin paitsi asianajajaansa. Jos on olemassa vaara, että vangittu henkilö vaikeuttaa tutkintaa, tuomioistuin voi päättää, että hänen yhteyksiään ulkomaailmaan rajoitetaan esimerkiksi siten, ettei hän saa lukea sanomalehtiä, kuunnella radiota tai katsella televisiota. Vapaudenriistoa koskevat säännökset ovat oikeudenkäymiskaaren 24 luvun 5 §:ssä.

Kiinniotetut ja pidätetyt henkilöt sijoitetaan yleensä poliisivankilaan poliisiaseman välittömään yhteyteen. Vangitut henkilöt sijoitetaan vankilaan, josta vastaa kriminaalihuoltovirasto (Kriminalvården). Jos vangitulla henkilöllä ei ole rajoituksia, hän saa olla muiden vangittujen seurassa.

Saako joku muu kuin poliisi ottaa kiinni?

Myös tavallisilla ihmisillä on kiinniotto-oikeus eli oikeus niin kutsuttuun kansalaispidätykseen, jos henkilön tekemästä rikoksesta voi saada vankeusrangaistuksen, jos henkilö tavataan itse teosta tai hän pakenee rikospaikalta. Jokainen saa myös ottaa kiinni henkilön, joka on etsintäkuulutettu rikoksesta. Kiinniotettu henkilö on luovutettava poliisille mahdollisimman pian.

Kansalaispidätystä koskevat säännökset ovat oikeudenkäymiskaaren 24 luvun 7 §:ssä.

Esineiden haltuunotto rikostutkinnan aikana

Rikostutkintaa johtaa poliisi tai syyttäjä, jolloin käytetään nimitystä esitutkinnan johtaja. He päättävät, mitä tutkinnassa tehdään. Siihen voi sisältyä esimerkiksi tutkinnan kannalta merkityksellisten esineiden takavarikointi. Takavarikointia koskevat säännökset ovat oikeudenkäymiskaaren 27 luvun 1 §:ssä. 

Jos rikoksesta voi seurata vankeutta, epäillyn kotiin saatetaan tehdä kotietsintä, jossa etsitään takavarikoitavia esineitä. Kotietsintää koskevat säännökset ovat oikeudenkäymiskaaren 28 luvun 1 §:ssä.

Takavarikoidut esineet joko palautetaan tai luovutetaan toiselle henkilölle, jolla on niihin parempi oikeus, esimerkiksi esineen oikealle omistajalle.

Esineet voidaan myös määrätä menetettäviksi, jolloin ne tuhotaan tai luovutetaan valtiolle. Näin käy esimerkiksi silloin, kun kyse on rikoksella saaduista varoista tai esineistä, joita voidaan käyttää apuvälineinä tai aseina rikoksessa. Menettämistä koskevat säännökset ovat rikoslain 36 luvussa.